Jo vuosi siitä Gmailista
Kuva: minä |
Poro 💙 Itse asiassa vuosi tuli täyteen jo 3.11., mutta tapahtui kaikenlaista, eikä me ehditty kirjoittaa.
Niin vuosi mistä Gmailista?
Siitä, jonka lähetin Esterille hänen bloginsa (jos et nyt muka ihan oikeasti tiedä, mistä blogista puhun, käy katsomassa tästä linkistä ennen kuin suutun) sähköpostiin 3.11.2021. Siitä, jonka myötä sain yhden parhaista ystävistäni, salaisen kaksoseni & lempiporoni. Siitä, jota ilman en tuntisi Esteriä, mikä olisi aivan kamalaa, ja jota ilman en tietäisi, etten ole ainoa tällainen täällä. Siitä, josta seurasi monta, monta uutta Gmailia, viestiä, puhelua, hymyä.
Me haluttiin ehdottomasti tehdä jokin spesiaalijuttu tämän ihanan vuoden kunniaksi, ja päätettiin sitten toteuttaa tällainen idea, että kirjoitetaan molemmat teksti jonkun toisen kirjoittaman tekstin hahmosta. (Tai siis, Ester keksi sen idean ja minä sanoin, että tehdään se, kaikki kunnia sinne!) Tämä on siis ehkä vähän kuin jatkoa tai jotain Esterin kirjoittamaan Omenapuun alla -tekstiin (joka oli muuten kirjoitettu ihanan Linnean haasteeseen!). Linkki Esterin blogin siihen postaukseen tässä.
Kiitos Ester kaikesta, kiitos, että olet olemassa 🦌💙
Mä oon edelleen Niko. Ja mä haluan edelleen olla
taidemaalari. Mut nyt mä en istu omenapuun alla kirjottamassa päiväkirjaa, vaan
ihan mun omassa huoneessa, sängyn päällä.
Eilen kun mä vielä olin siellä, sinne tuli tyttö. Sen
nimi alkaa eellä. En mä tiiä, mikä se niinku tarkalleen ottaen oli, mut eellä se alko.
Se sano sen tosi hiljaa enkä mä kehdannut kysyä uudestaan, koska se oli just
saanut jonkun kohtauksen ja näytti ihan aaveen nähneeltä muutenki. Mut varmaan
se oli joku hieno nimi. Koska se oli niin kaunis, että ei sellaselle voi antaa
muuta ku jotain tosi hienoa nimeä.
Unohda koko toi äskeinen.
~
Sen nimi on Eveliina. Sillä oli tosi paha olo sillon
viimeks ja se säikähti mua, sen verran mä sain selvää, ku se puhuu tosi hiljaa, ja se pyys sitä
kohtausta anteeks. Mä sanoin, et ei se haittaa. Vaikka kyllä mä säikähin. Se tuli siis tänään taas sinne. Ei sillä et mä olisin tullut
sinne tarkotuksella oottamaan…
Eiku ai niin, päiväkirjalle piti olla rehellinen. Tulin
mä. Koska se on kaunis. Ja mä olin huolissaan. Ja sitten mä kysyin uudestaan, et kuka se
on, koska se ei näyttänyt ihan yhtä kauhistuneelta, ja se oli Eveliina.
~
Mä voin liimata tähän alle maalauksen. Toivottavasti se
ei sotke tota viereistä sivua, koska se on vielä vähän märkä. Siinä on omenapuu. Mä maalasin sen siellä omenapuulla, en mä ilman mallia olis osannut.
Eveliina sano, että se on hieno, koska se tuli kurkkimaan mun olan yli ilman mitään
lupaa, vaikka sen piti itkeä puun toisella puolella jotain sydänsurujaan. Mä sanoin, että se on
pakollinen kuvistyö. Vaikka eihän se oo. En mä tee pakollisia kuvistöitä.
~
Tänään Eveliina itki ihan kunnolla. Mä kysyin että mikä sillä on. Se sanoi, et se ei halua kertoa. Ihan kuin se olis lisännyt ”vielä”, mut en oo varma. En mä valittanut, koska en mäkään kerro kenellekään mitään. En mä esim oikeesti ees polta röökiä. Mä tumppaan ne suoraan jonnekin, kun muut kattoo pois. Mutta se ei liity tähän.
Mä liimaan tohon taas maalauksen. Tai se
on piirustus, koska vaihtelu virkistää tai jotain. Siinä on Eveliina. En mä osannut piirtää sitä ollenkaan.
~
Eveliina sano, että mulla on hienot silmät. Tai siis mä
sanoin ekana, että sillä on ja se sano, että mullakin on, joten saatto se olla
myös ihan vaan sellanen vastakohteliaisuus.
~
Mä ostin tänään toisen siveltimen. Sellasen ohuen. Siitä
samasta Suomalaisesta ku tän vihon. Sillä mä voin tehdä yksityiskohtia, sellasia, joita ei
voi tehdä sillä Saralta varastetulla leveellä pensselillä. Mä koitin heti, mut
se ei ihan onnistunut, joten mä en liimaa sitä tähän.
~
Yks maikka kysy tänään koulussa, että mitkä on meidän haaveammatteja.
Mä vaan tuhahdin niinku muutkin, mut Rasmus sano ”juoppo” ja mua
inhotti. Mä en ehtinyt tänään sinne
omenapuulle.
Mä istun mun huoneessa ja tuijotan mun lopussa olevaa
vesiväripalettia. Toivottavasti Eveliinal on hyvä päivä.
~
Mä taidan olla nössö. Mä kirjotan yheksättä päiväkirjamerkintää, hei oikeesti. Pitäis varmaan heittää koko vihko jokeen. En mä kuitenkaan heitä, kun tähän on tuhlattu melkein viistoista euroa rahaa. Ne oli mun ainoot rahat, plus se kaks ja puol euroa, jonka käytin siihen siveltimeen.
Haluisin vaaleenpunaista akryylimaalia, kun omenapuun kukista on tullut enemmän
sen värisiä kuin valkoisia, mut ne maksaa kai tosi paljon.
~
Eveliina sano mua söpöksi ja nyt se oli ihan tosissaan,
mä en sanonut sitä sitä ennen söpöksi tai mitään. Sen jälkeen tosin kyllä.
Ja mä maalasin sen uudestaan, piirtäminen ei taida olla mun laji. Mä liimaan senkin tähän.
Jes uusi hyvä tarina👍
VastaaPoista:)
PoistaÄÄJSKSKSOAPAÄÄWFÖFÖÖDPWPWLWOQDLXLDLDLDLWLLQLQ
VastaaPoistaA p u a. Anni tää on ihan uskomaton!!!!! MÄ RAKASTAN TÄTÄ NIIN PALJON! Tää on oikeesti ihan täydellinen ja sata kertaa parempi kuin alkuperäinen Omenapuun alla <3 IHAN SAIRAAN UPEE, WAUU 💜💜💜💜 rakastan 💜💜
MIKSI MULLA MENI NÄIN KAUAN VASTATA 😭 Okei, mä sanoin tämän jo viestissä, mutta silti: kiitoskiitoskiitoskiitos ja sun teksti meidän 'vuosipäivään' oli kyllä vielä parempi :) 💜💜
PoistaTää on upee<333
VastaaPoista❤️❤️❤️
Oi, kiitos 💜
PoistaTän kertomuksen tarina (Sanotaanks se nuin?) oli tosi ihana. Mä en tiiä mitä lisätä. Tää on kaunis❤
VastaaPoistaKiitos paljon 🖤
PoistaOmd! (Anteeks, onko toi niitä sua ärsyttäviä englantilyhenteitä?)Anni, tämä on ihana! Siis täydellinen jatko Esterin ihanalle tekstille!✨❤️
VastaaPoistaHmm... vähän, vaikka se onkin ainut lyhenne, jota mä itse käytän - silloinkin vain tosi kiihdyksissä jossain chatin uumenissa 😂 Apua, kiitos tosi paljon 💙
PoistaIhana! ♥️ Tää on supermahtava. (Sori lyhyt kommentti, nyt on kiire)
VastaaPoista💙💙
PoistaJoo, tää oli tosi hyvä idea, aivan ihanasti kirjoitettu ja sopi Esterin tarinaan 💙💙 Mä vaan rakastan Nikoa hahmona, oikeesti 💙
VastaaPoistaKiitos 💙 Mäkin rakastuin Nikoon (ja Eveliinaan) heti, kun luin silloin kauan sitten sen Essin tekstin!
PoistaIhana tarina❤️❤️ varmaan parempi kuin se alkuperäinen Omenapuun alla 😉
VastaaPoista