Katoavat


Kuva: minä

 Moi 🍂 Mä en nyt oikein osaa sanoa tästä tekstistä mitään muuta kuin että ei ollenkaan mun tyyppinen ja ei ollenkaan hyvä. Kysymysmerkki on myös se, miksi edes päätin julkaista sen. Jotenkin mä vain halusin, että joku lukee tämän, haha. Mm... pidä kiva päivä <3 


Työnnän puhelimen pieneen reppuuni ja nostan repun jalkoihini. Jään katselemaan hymyillen ulos ikkunasta. Vaihtuvat maisemat näyttävät rentouttavilta. Hetken kuluttua vilkaisen sivulleni - bussi ei ole onneksi täynnä, inhoan ventovieraiden vieressä istumista - ja kohotan kulmiani. Mihin ihmiset ovat menneet, kun bussi ei ole edes pysähtynyt? 


Ehkä muistan vain väärin. Mutta ajatuksissani on silti selkeä kuva mustahiuksisesta tytöstä kuuntelemassa musiikkia ja hänen edessään istuvasta kahdesta, ehkä 17-vuotiaasta pojasta. Nyt heitä ei ole. Ja olen satavarma, että näin heidät bussin edellisen pysähdyksen jälkeen. Kohautan lopulta hartioitani. Ehkä he vain vaihtoivat paikkaa tai jotain, enkä vain huomaa heitä, vaikka olenkin käynyt katseellani läpi koko bussin. 


Suljen silmäni hetkeksi ja mietin. Sitten avaan ne taas ja silmäni laajenevat. Edessäni istunut vanha nainen on kadonnut. Ja samoin käytävän toisella puolella istuneet kaksi teinityttöä. Nyt kohottaudun hieman ylöspäin ja tuijotan bussin takaosaa. Takapenkeillä on vain yksi huppu päässä ikkunasta ulos tuijottava tyyppi, eikä hän ainakaan ole kukaan kadonneista. Palautan katseeni takaisin eteenpäin, mutta jo sekunnin päästä outo tunne valtaa minut ja vilkaisen takaisin takapenkeille. Siellä ei ole ketään. 


Mitä ihmettä tässä bussissa tapahtuu? Hengitykseni alkaa kiihtyä, mutta yritän rauhoitella itseäni. Lopulta en enää kestä, nousen ylös ja kävelen ihan bussin etupaikoille. Siellä tuntuu turvallisemmalta. 


Bussin toiseksi etummaisella rivillä istuva poika nousee huultaan purren ylös ja istuu hitaasti viereeni. Katson häntä kummastuneena.

“Huomasitko sä? Noi… katosi”, poika sanoo hiljaa ja kuulostaa huolestuneelta.
“Huomasin”, melkein kuiskaan.
“Pitäiskö sanoa tolle kuskille?” poika kysyy ja nyökkää kuljettajaa kohti. Hän on ehkä 35-vuotiaan näköinen, ruskeahiuksinen nainen. Katselen naista hetken ja pudistan sitten päätäni.
“Jotenkin musta tuntuu, että ei.” 


Poika vilkaisee taaksemme. “Kato, tossa istui tyyppejä”, hän sihahtaa ja käännyn itsekin katsomaan. Totta. Bussin takaosissa istui neljän ihmisen porukka ja nyt ketään heistä ei ole. Tajuan, että moni muukin on kadonnut. Bussissa on jäljellä enää yksi ihminen minun ja pojan lisäksi. Hän nousee äkkiä seisomaan ja katsoo meitä säikähtäneenä. Yhtäkkiä bussi heilahtaa ja joudun ottamaan tukea penkistä. Kun katson taas seisomaan noussutta ihmistä, huomaan, että hän on kadonnut. 


“Pois täältä. Heti”, poika kuiskaa ja kuulostaa olevan itkun partaalla. Bussikuski kääntyy meihin päin ja vaikuttaa olevan sanomassa jotain. Tartun siihen punaiseen riko lasi -asiaan, lyön sen ikkunasta läpi ja repäisen pojan mukaani. Bussi on hidastanut vauhtiaan melkein pysähtymiseen asti ja lennämme ojan pohjalle. 


Olen varma, että jokin luuni on murtunut. Poikakin näyttää kärsivältä. Käännymme silti molemmat tuijottamaan bussin perään. 


Se on kadonnut.


Kommentit

  1. Wouuuuu...

    Mä en oikeasti tiedä, mitä tästä pitäisi sanoa. Ehkä ensimmäistä kertaa mä olen täysin sanaton, kun luen sun blogia. Tai ei. Mun päässä pyörii nimenomaan liikaa ajatuksia, enkä mä osaa päättää, mikä niistä on se oikea. Okeiokei, mä yritän nyt koota itseni...

    Jos aletaan oikein syvällisesti miettiä, mun ajatukset on just nyt kaikkea "ei yhtään Annin tyyliä" ja "ei oo todellista, miten hyvä" väliltä. Ei sun parhaita, mutta jotenkin... pysäyttävä. Toimii hyvin ihan perus tarinanpätkänä! 🙌🏻

    Ei varmaan pitäis kymmeneltä illalla ees yrittää kasata tänne kommenttia, mutta pakko oli yrittää. Ja tässä on mun järkevä tulos = täysin epäannimaisen annimaista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau - ihanan hyödyllinen kommentti :) Sekavat kommentit on usein parhaita :D Tää ei todellakaan oo mun tyylinen, mutta silti jostakin syystä mä tykkään tästä vähän… Eli samoilla linjoilla ollaan. Kiitos 💙

      Poista
  2. Mun mielestä tämä oli ihan hyvä teksti. Ei sun parhaita, mutta ei huonokaan. Huomaa kyllä, että sä et kirjoita niin paljoa tällaisia tekstejä.
    Mun mielestä tää olis ehkä voinut olla pidempi tai sitten olisi kiva saada jatkoa :DD Kyllä mä tästä tykkäsin 🤍 Hyvä teksti <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos 💙 Pitäis ehkä kirjoittaa tällaisia enemmän :)

      Poista
  3. Tosi jännittävä ja mielenkiintoinen. Jännitys nousi pikku hiljaa ihmisten kadotessa ja loppu... Se vaan oli kiva. Olisi tosin ollut kiva tietää, että mitä seuraavaksi tapahtui, mutta samalla loppu oli jotenkin pysäyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mä yritin jatkaa tätä, mutta mikään loppu ei vaan oikein toiminut… kiva kun kommentoit 🖤

      Poista
    2. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että avoin loppu on paras :))

      Poista
    3. Musta avoimet loput toimii usein yllättävän hyvin, mutta tässä vaan mun mielestä jostakin syystä ei :D

      Poista
  4. Ihan kuin tuosta olisi hävinnyt viimeinen lause? 🤔

    VastaaPoista
  5. Wohou. Todellakin epäannimainen ja todellakin mahtava. Mutta tota, mä ajattelin ja luin tän kokonaan säetekstinä…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hieman hämmentynyt, että sä pidät tästä. Jotenkin mä vaan luulin, että juuri sä et pitäisi tästä. Mutta kiitos 💙 Ja miten sä onnistuit lukemaan tän säetekstinä...?

      Poista
  6. Herranjumala, tää oli mahtava. MITEN NIIN EI YHTÄÄN HYVÄ, IHAN OIKEASTI, MÄ RAKASTAN TÄTÄ. Toooodella auki jäävä, yksinkertaisesti kerrottu ja kuvastaa tosi selkeästi sen mitä hittoa täällä tapahtuu -tunteen. Musta tuntuu, että sä olet ihan tosissaan siirtynyt kirjoittajana seuraavalle tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei mitä ihmettä - kun mä painoin julkaise-nappia, mä olin satavarma, että sä et pidä tästä. Mutta kiitos tosi tosi paljon hyödyllinen Olivia :) 💙

      Poista
  7. Ei ollut joo huono. Ei yhtään!!! Toi loppu tuli vaan niin yhtäkkiä päin naamaa, ja mä en nää siinä yhtään mitään huonoa – se on vaan hyvä asia että se räjäyttää tajunnan tuolla tavalla. :D Sitäpaitsi tämä oli muutenkin ihan mahtava; tällainen lyhyt pätkä, jossa on tuollainen auki jäävä loppu plus vielä hyvä kerronta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos, tosi kiva kuulla, että sä pidit tästä 💙

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙