Verhon takainen maailma #4

 

 Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙   

Kyselin parilta tyypiltä, julkaisenko seuraavaksi uuden osan Verhon takaiseen maailmaan vai runokilpailun lopputulokset, ja Verhon takaista maailmaa toivottiin todella paljon. Tämä on nyt siis viimeinen osa Verhon takaista maailmaa! Toivottavasti onnistuin tämän kirjoittamisessa ja toivottavasti myös pidät tarinasta <3 Ensimmäisen osan voit lukea tästä, toisen tästä ja kolmannen tästä


Kahden viikon kuluttua

Hymyilen itsekseni lukiessani Runotytön kolmatta osaa. Vaikka tämä taitaa olla jo neljäs kerta, kun luen sarjan läpi, se on silti aina ihan yhtä täydellinen. Ja jotenkin lämminhenkisen ihana.

Lopulta suljen kirjan ja vilkaisen ikkunasta ulos. Vielä ei ole satanut lunta, mutta sääennusteen mukaan lähiviikkoina alkaa kunnon lumisade. Toivottavasti se on totta. Ikkunalaudalta on nimittäin aivan ihanaa katsella talvista maisemaa – siinä on jotakin niin satumaista. Kun valkoiset hiutaleet laskeutuvat maahan, peittelevät nurmikon lämpöisään uneen, josta se herää vasta kevään vihreiden hiirenkorvien aikaan. Kanit vaihtavat turkkinsa valkoiseen, siilit alkavat horrostaa…

Äkkiä muistan jotakin. Se kirjoituskilpailu! Eikö niiden tulosten pitänyt olla julkaistuna juuri tänään? Olen kiljaista ilosta, mutta saan kuitenkin pidettyä äänen vatsassani. Saisinkohan vilkaista äidin tietokonetta? Minun on pakko saada tietää, pääsinkö jollekin sijalle! Se olisi niin mahtavaa…

Olen juuri laskeutumassa alas ikkunalaudalta, kun ikkunalautaa peittävä verho vetäistään äkkiä auki. Räpyttelen silmiäni hämmentyneenä. Mitä ihmettä?

Tuijotan äitiäni suoraan silmiin. Hän tuijottaa minua.
-Miksi ihmeessä istut ikkunalaudalla? äitini aloittaa. Katselen varpaitani.
-Täällä on mukava olla, vastaan varovaisesti. Riittääköhän se vastaukseksi? Äitini tuntien hän tekee tästä suuren numeron ja parin päivän päästä istun jo lastenpsykiatrisella osastolla psykologin puhuttelussa.
-Okei…
-Saanko lainata tietokonettasi? kysyn nopeasti.
-Saat, mutta…
Hyppään alas ikkunalaudalta ja ryntään keittiöön, jossa äidin tietokone yleensä on. Löydänkin sen heti ruokapöydän päältä ja avaan koneen innoissani.

Klikkaan itseni koulun nettisivuille ja melkein hyppään ilmaan, kun näen, mikä on sivun uusimman päivityksen otsikko.

Vuodenaika-aiheisen kirjoituskilpailumme voittaja on selvinnyt ja hän on... Helinä kuudennelta luokalta!

-Aamu! kiljaisen välittämättä siitä, että muu perhe ei todennäköisesti tykkää, kun kiljun keskellä päivää keittiössämme.

-Mitä? Aamu astuu sisään keittiöön. En pysty puhumaan kunnolla, joten käännän tietokoneen näytön niin, että Aamu voi lukea otsikon.
-Mitä… Aamu toistaa ja hänen silmänsä liikkuvat näytöllä.
-Helinä, aivan mahtavaa! hän kiljahtaa ja halaa minua nopeasti. Hymyilen.

Hymyilen vielä sittenkin, kun äiti kohta tulee tiukkailmeisen näköisenä keittiöön ja tuijottaa minua. Hymyilen sittenkin, kun Aamu kertoo innoissaan äidille voitostani. Hänen kulmansa kurtistuvat.
-Siis… voititko sinä? Sen kirjoituskilpailun? äiti kysyy. Nyökkään ja hymyilen. Äiti näyttää miettivän kovasti, mitä sanoisi.
-Millaisella tekstillä osallistuit? hän kysyy lopulta. Vilkaisen Aamua. Hän hymyilee myös.
-Runolla.
-Saisinko nähdä sen?

Juoksen huoneeseeni ja palaan melkein heti keittiöön sininen kirjoitusvihko kädessäni. Minua jännittää, mutta samalla olen aivan äärettömän iloinen. Siis… minä voitin kirjoituskilpailun. Se on niin ihana ja upea ja mahtava ajatus, että en vain voi uskoa sitä. Onko tämä unta? Vai voiko se olla ihan oikeasti totta?

Avaan vihon tärisevin käsin oikealta sivulta ja ojennan sen äidilleni. Hän tuijottaa vihkoa hetken kuin jähmettyneenä ja tarttuu sitten siihen.

Odotan puoli minuuttia, minuutin, melkein kaksi minuuttia. Sitten äitikin alkaa hymyillä, ensin pienesti ja sitten kunnolla.
-Sehän on oikeasti todella hyvä. En kyllä ihmettele ollenkaan, että voitit.
Hymy nousee taas kasvoilleni.
-Jep, rakastan sitä, Aamu sanoo.

-Ja kuten osa teistä onkin koulumme nettisivuilta varmasti lukenut, kirjoituskilpailumme voittaja on tältä luokalta. Hänen nimensä on Helinä! opettajamme julistaa seuraavana päivänä koulussa. Nostan katseeni pulpetista, kun luokkamme alkaa opettajan johdolla taputtaa minulle.
-Saanko lukea runosi ääneen? Tai haluatko lukea sen itse? opettaja kysyy taputusten laannuttua.
-Voin lukea sen itse, sanon hiljaa. Opettaja nyökkää ja alkaa selvästikin etsiä runoa tietokoneeltaan.
-Osaan sen ulkoa, sanon hänelle. Se on totta. Olen viime aikoina harjoitellut kaikki parhaimmat runoni ulkoa.
-Ai, sehän on ihanaa!

Kun olen lausunut runoni koko luokalle, kaikki ovat hiljaa. Opettaja alkaa taputtaa ja hänen perässään myös kaikki muut. Minulla ei ole hajuakaan siitä, kiinnostiko runoni oikeasti ketään ja taputtavatko he vain kohteliaisuudesta tai siitä, kuunteliko kukaan sitä vai keskittyivätkö kaikki omiin ajatuksiinsa. Mutta se ei haittaa minua.

Tiedän, että se runo oli oikeasti hyvä ja minä olen oikeasti hyvä kirjoittamaan. Millään muulla ei ole merkitystä, vain sillä, mitä minä ajattelen. 

Kommentit

  1. Okei. Ensinnäkin. Tää koko sarja on ollut tosi hyvä, yksi mun lemppari tarinoista koko sun blogissasi, oot niiiiin taitava kirjoittamaan! <3 ja tiedän, tykkään itsekin nimimerkistä saippuapullo :D Mutta mä en oikeesti pysty sanoin kuvailemaan kuinka hyvin kirjoitat ja kuinka mukavaa koko tätä sarjaa on ollut lukea! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon! <3 En olisi kyllä uskonut, että tämä sarja on jonkun suosikki - vaikka olihan sitä tosi kiva kirjoittaa :) Ihanaa, että kommentoit <3

      Poista
  2. Ihana <3 Ja ääh, mä haluaisin ne runokilpailun lopputulokset.. Julkaise ne pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos poronen <3 Runokilpailun lopputulokset on julkaistu tänään, eli niitä voi nyt käydä lukemassa :) <3

      Poista
  3. Ihanaa, sä julkaisit tän viimein! Oon kyllä oottanut tätä, mutta se oli sen arvoista! Tää oli aivan mahtava päätösosa! Ja juuri niin kuin Ester sanoikin, julkaise pian ne tulokset runokilpailusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, anteeksi, että tämän julkaisu kesti niin kauan... Kiitos paljon <3

      Poista
  4. IHANA! Mä olin jotenkin ihan varma, että Helinä ei voittaisi sitä kilpailua. Hyvä kuitenkin että voitti 🌸💗 Tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani Annin tarinablogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitooos <3 Alun perin Verhon takaisen maailman juonisuunnitelmassakin luki, että Helinä pääsee 2. sijalle, mutta tulihan tästä ihan hyvä näinkin :) Kiitos vielä <3

      Poista
  5. Okei… ihanaa! Mahtava osa, taas kerran! Haluisin todellakin lukea sen runon. Voisitko sä kirjoittaa sen? :) Mutta juu, kiva oli❤️ Seuraavaksi sitten ne runokilpailun lopputulokset, eiks niin? Mä oon nimittäin Nalle_puh.

    ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superpaljon <3 Sitä runoa mä en ehkä tule kirjoittamaan, koska alkaisin vain stressaamaan, ettei siitä tule tarpeeksi hyvä :D Se oli kuitenkin tässä tarinassa niin hyvä... Joo, runokilpailun lopputulokset tulivat seuraavaksi ja ovat jo julkaistu! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan kirjoituksiani! :) Kiitos paljon, jos kommentoit, se on minulle todella tärkeää <3

Suosituimmat tekstit

Tarinaideoita

Annin lukupäiväkirja

Runokilpailu - 30 000 näyttökerran spesiaali

Upea Amari ja yön veljet