Ilmassa oli pelkoa - halloweenspesiaali 2022


Kuva: minä

Hyvää halloweenia! 🍂🌑🌙 🎃👻 (Emojeiden ylikäyttöä) Halusin ehdottomasti kirjoittaa tämän vuoden halloweenspesiaaliksi kauhutarinan. En nyt tiedä, täyttääkö tämä ihan kauhutarinan määritelmiä, mutta... ajatus on tärkein. Toivottavasti saan sinut tällä edes vähän halloweentunnelmiin 🖤 

Oli 31. lokakuuta.

Sinä päivänä, kahdeksan aikoihin illalla, ulkona käveli paljon ihmisiä. He olivat aivan tavallisia, pyhäinpäivän aattoa viettäviä aikuisia, lapsia, nuoria. 

Viima puhalsi kylmästi heidän kasvoilleen, muttei niin kylmästi, että heitä olisi haluttanut lähteä takaisin kotiin. Ei, tämä ilta oli nyt vasta alkamassa.

Kaduilla pyöri tuulen mukana ruskan lämpimän sävyisillä maaleilla värjättyjä vaahteran lehtiä – oranssia, keltaista, punaista, joitakin tummia ruskeita. Tähän aikaan illasta, kun alkoi jo pimentymään, lehdet eivät näyttäneet enää niin ihanilta, romanttisilta elementeiltä syyspäivässä. Pimeys toi niihin tumman kontrastin. Kuoleman.

Joskus puoli yhdeksän aikaan vanhemmat lähtivät viemään pieniä lapsiaan kotiin nukkumaan, mutta lapsettomat aikuiset ja nuoret jäivät vielä ulos. 

Puiston lamput oli rikottu viimeisen viikon aikana joidenkin koululaisten toimesta, siellä oli melkein pimeää ilman katulamppujen tuomaa valo. Puiston penkeillä istui silti nuoria naureskelemassa ja huutelemassa ohitse käveleville tummille hahmoille halloweentervehdyksiään. Jokunen koira haukkui kauempana kuulostaen melkein suden ulvonnalta. Tai ehkä se olikin susi. Kuu loisti taivaalla hopeisena ja valaisi ihmisten kasvojen reunoja. Monien silmät oli rajattu mustalla, luomiväreillä oli tehty kuolleen tummat silmänaluset, poskiin oli maalattu punaisina hehkuvia arpia. Ihmiset nauttivat tästä illasta - he saivat kerrankin esittää jotakin toista, jotakin synkkää roolihahmoa.

Kaikki vaikutti melkein normaalilta. Mutta vain melkein.

Eräs tyttö, nimeltään Halla, seisoi huoneessaan perheensä talon toisessa kerroksessa ja katseli ikkunasta ulos päiväkirja auki nojatuolin päällä. Huoneen ainoat valot olivat pari kynttilää, joiden liekit lepattivat synkän yksinäisinä yöpöydän päällä.

Halla huokaisi katsellessaan nuoria, hänenkin luokkalaisiaan, jotka käyskentelivät läheisessä puistossa. Puisto oli pimeänä, mutta monella oli puhelimen valo tai taskulamppu päällä kuunvalon lisäksi, ja niiden avulla Halla erotti ihmisten kasvoja.

Hallaa pelotti. Hänestä tuntui, ettei kaikki ollut hyvin. Silti hän palasi istumaan nojatuolille ja alkoi taas kirjoittaa tylpällä lyijykynällään päiväkirjaansa.

kaikki ei ole hyvin. tunnen sen. tänä iltana tapahtuu jotakin. jotakin pahaa. haluaisin varoittaa muita, mutta en osaa… tuo puisto hermostuttaa minua.

Samoihin aikoihin viereisessä talossa Aamos-niminen poika makasi sängyllään yövalo päällä lukemassa kirjaa. Kirja oli murhamysteeri, ja niin jännittävä, ettei hän vain voinut jättää sitä kesken. Aamos kyllä tiesi, että ulkona oli meneillään halloweenilta ja suurin osa kaupungin nuorista oli varmasti jossakin siellä juhlimassa. Mutta Aamos ei.

Ulkona tosiaan oli kunnon ilta meneillään. Jotkut liikaa alkoholia juoneet aikuiset kävelivät hoippuen kaduilla ja puhuivat jotakin epäselvää pelosta, sumusta – kukaan ei ymmärtänyt heitä eikä kukaan yrittänytkään ymmärtää. Noita-asuisia lapsia näkyi talojen ikkunoissa ja ovenpielissä kärkkymässä lupaa vanhemmiltaan mennä ulos. Ei, oli tyly vastaus. Joillakuilla puistossa oli kaiuttimia päällä ja halloweenmusiikkia kaikui koko ajan hiljaisesti jostakin kauempaa.

Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa siirtyä yhdessä kohti puistoa. Tunnelma teillä ja sivukaduilla alkoi olla liikaa: kukaan ei osannut selittää sitä, mutta kaikki tiesivät, mitä toiset tarkoittivat. Oli kuin koko ajan jokin voisi hyökätä teiden mustien reunojen suojista päälle. Ilma oli sakeana jostakin, mitä yksikään elollinen ei osannut sanoittaa.

Palataan takaisin Hallan huoneeseen. Tyttö oli sulkenut päiväkirjansa ja työntänyt sen takaisin piiloonsa sängyn irtonaisen laudan alle. Hän ei ollut pystynyt keskittymään siihen tarpeeksi hyvin. 

Halla näpersi hiuksiaan, niin kuin aina hermostuneena, ja vilkuili ympärilleen hämärässä huoneessaan. Aina uudestaan ja uudestaan hän palasi katsomaan ulos verhojen raosta ikkunasta. Puistossa vaikutti olevan kaikki hyvin, ihmisiä oli nyt enemmän ja tunnelma tuntui olevan katossa. Halla yritti rauhoitella itseään – kaikki oli hyvin, ihmiset olivat turvassa ja hän vain kuvitteli.

Mutta ei hän kuvitellut, hän tiesi sen.

Aamos oli saanut kirjansa loppuun ja laski sen varovasti yöpöydälleen. Mitä hän nyt tekisi? Hän voisi tietenkin alkaa nukkumaan, mutta se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Nyt oli kuitenkin halloween eikä kello ollut edes paljoa. Lopulta Aamos päätti käydä vilkaisemassa ikkunastaan, miltä ulkona näytti nyt. Kuinkakohan moni hänen luokkalaisensa oli puistossa? Hän nousi ja raotti verhojaan.

Puistossa oli juhlat meneillään, siellä oli paljon ihmisiä. Tiet ja kadut olivat tyhjentyneet, sen Aamos huomasi myös. Viereisessä talossa yhdestä ikkunasta näkyi kynttilän loimuava valo sekä ihmisen musta siluetti – talossa asui ainakin Aamoksen ikäinen tyttö, jolla oli myös jokin outo nimi, sen hän tiesi. Tuo saattoi olla hänen huoneensa.

Äkkiä Aamokselle tuli omituinen olo. Koko huoneen ilma tuntui muuttuneen tunkkaiseksi, pahaa enteileväksi. Sitä oli vaikea hengittää. Oliko hän tukehtumassa? Aamos avasi varovasti ikkunansa raolleen. Hetken hän huokaisi helpotuksesta saadessaan raikasta ilmaa, mutta sitten hän kuuli jotakin.

Halla kääntyi kannoillaan ja juoksi täristen takaisin ikkunan ääreen. Mikä tuo oli? Hän raotti ikkunaansa – naapurissakin oli ikkuna auki, mutta sillä ei ollut nyt väliä – ja kuuli sen uudestaan. Vertahyytävä kirkaisu, aivan kuin joku olisi menettämässä henkeään. Ehkä olikin. Tärkeintä oli se, että Halla oli ollut oikeassa. Kaikki ei ollut hyvin.

Puistossa oli myös alkanut paniikki. Se alkoi siitä, kun eräs poika huudahti. Hänen kaverinsa, vuotta vanhempi tyttö, oli ollut juuri hänen vieressään penkillä muiden ystävien välissä, ja nyt tämä oli kadonnut silmänräpäyksessä. Tiedossa oli, että tyttö pelkäsi vieraita ihmisiä eikä olisi lähtenyt vapaaehtoisesti minnekään. 

Poika alkoi etsiä muiden ystäviensä kanssa tyttöä ja kysellä ihmisiltä, oliko joku nähnyt tätä. Huhu alkoi levitä ja pian koko puisto tiesi 16-vuotiaan tytön olevan kadoksissa. Meni viisitoista, ehkä kaksikymmentä minuuttia, mutta tyttöä ei näkynyt.

Halla näki, että puistossa tapahtui jotakin. Ihmiset parveilivat ympäriinsä ja välillä kuului huutoja, ”Onko se tuo?”, ”Missä se voi olla?”, ”Auta!”. Viereisen talon ikkuna pysyi edelleen auki ja Halla näki jonkun kumartuneena sen ääreen. Kuka siinä talossa edes asui?

Aamosta pelotti. Mitä puistossa tapahtui? Ja kuka oli kirkaissut? Olikohan se vain jokin halloweenpila? Saattoi hyvin ollakin, mutta se ei tuntunut Aamoksesta todennäköiseltä. Jokin oli pielessä. Koko tässä illassa oli jokin pielessä.

Lopulta Halla sekä Aamos menivät molemmat nukkumaan ahdistunein mielin, Halla vielä hieman enemmän. Sillä viimeinen havainto, jonka Halla oli tehnyt, oli se, kuinka joku oli itkenyt puistossa ja joku toinen huutanut ”Soittakaa poliisille!”.

Seuraavana päivänä jokainen kaupungin nuori sai tavalla tai toisella, lehdestä, televisiosta tai kaveriltaan kuulla uutiset. 16-vuotias tyttö oli kadonnut edellisenä iltana puistosta ja jonkin aikaa katoamisen jälkeen hahmo oli juossut läheiseen metsään, mutta hän ei kokonsa vuoksi voinut olla kadonnut tyttö. Pian tytön puhelin sekä muut mukana olleet tavarat olivat löytyneet kaikki samaisen metsän reunasta rikottuina. Mukana oli myös ollut lappu, johon oli kirjoitettu poliisin vereksi todistamalla syvänpunaisella nesteellä:

hyvää halloweenia. älkää turhaan etsikö häntä.




Kommentit

  1. Hyvää halloweenia 👻🎃

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa, tämä oli aika lähellä kauhutarinaa, mutta ei kuitenkaan. 💙 Minä tykkäsin tästä ja tämän luettuani jäin todella miettimään tätä. Tästä tarinasta ei puuttunut oikeastaan mitään, vain pieni ripaus lisää kauhua olisi hyvä. 🙃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Perho! 🖤 Yritin aika kauan saada tähän lisää kauhuelementtejä, mutta en onnistunut, joten aion nyt alkaa harjoitella tällaisia tarinoita 😅

      Poista
  3. Tämähän oli hyvä! Pakko vain tulla pilkunviilaamaan... Viimeisessä kappaleessa lukee "jäm" ja "punaisella aineella" kuulostaa jotenkin tökkivältä. 😀 Tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sekä huomautuksista että kehuista 💙 Korjasinkin nuo kohdat :)

      Poista
  4. Tarina oli hyvä ja vähän kauhua mukana. Pidin. 👍👍

    VastaaPoista
  5. Pari kommenttia:
    1. Ihana tunnelma. Syksyinen, kirpeä, tää tarina maistui omenoilta.
    2. Vähän random seikka, mutta miksi Halla olisi outo nimi jonkun sellaisen mielestä, jonka oma nimi on Aamos, mikä on kuitenkin vielä aika harvinainen nimi ja pidetään Aatoksen väännelmänä? Haha, oli pakko sanoa..
    3. "Musta hahmo" on klisee, sori.
    4. MULLA ON TUNNE, ETTÄ SE OLI HALLA. JOKU KIROUS OTTI SEN VALTAANSA JA SE SAI YLIVOIMAISET VOIMAT JA TAPPOI SEN TYTÖN. JA PERUSTELU ON SE, ETTÄ S I L L Ä O L I T Ä S M Ä L L E E N S A M A K I R J O I T U S K U I N S I L L Ä M U R H A A J A L L A !!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ester, mä oon odottanut sun ihania kommentteja, ihanaa 💜💜
      1. Kiitos 💜 Mä yritin saada tähän oikeasti tunnelmaa!
      2. Hmm. Hyvä pointti 😂 Mä korjasin siihen, että 'jolla oli MYÖS jokin outo nimi', ehkä se on nyt loogisempi.
      3. Kliseitä on pakko välillä käyttää, kun ei keksi mitään muutakaan t. minä.
      4. Ihan mahtava teoria, ja mä sain tästä ajatuksen, mutta en kerro sitä - jätän teidät pohtimaan, onko Ester oikeassa vai ei :)

      Poista
  6. Mä olen nyt innostunut kauhusta, kun luin Lasilapset -kirjan (siitä voin kiittää sun Kirjavinkkejä -sivua :)), joten musta oli kiva lukea tällaista tarinaa, jossa oli sellaisia kauhun vivahteita :) Tykkäsin kuvailusta – se oli sellaista "pahaenteistä" –, mutta ehkä jotakin tästä puuttui. Hmm, en ole tällä hetkellä oikein kommenttipäällä, joten sanon nyt, että hyvää halloweenia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja tämä uusi tausta on tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, TOSI kaunis! <3

      Poista
    2. Uu, Lasilapset oli muistaakseni oikeasti aika hyvä! Kiitos paljon 💙

      Poista
  7. Aivan mahtava tarina!! En tosin tiedä kuinka pelottava tämä olisi ollut joskus muulloin, kuin ennen nukkumaanmenoa…:)
    ❤️❤️❤️
    Huonoa halloweenia, kyllähän sitä vielä voi juhlia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 💙❤️ (Tekee aina mieli vastata sun kommentteihin punaisella sydämellä, haha 😅)

      Poista
  8. Tää oli aika hyvä 💙 Ei mikään mun lemppari, mutta hyvä silti. Tykkäsin erityisesti tän tekstin tunnelmasta, olit onnistunut luomaan sitä tosi hyvin <3 Essihän sitä jo kuvailikin. MUTTA PLIIS TÄÄ MUSTA KURSIVOINTI (?) Tää on tietysti teemaan sopiva, mutta vähän tiedätkö häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💙 Oikeasti tosi ihana kuulla, että tuo tunnelma onnistui, panostin siihen aika paljon :) Mä en muuta tuota kursivointia, vaikka se ärsyttää muakin - halloweenin kunniaksi :)))

      Poista
  9. Mun mielestä tosi hyvä 🖤 Kiva juoni tai oikeastaan mahtava! Tästä voisi tehdä kirjan. Vink vink Anni, jatkoa kiitos :)) Ja kuten Fic sanoi, toi musta pohja tekstissä häiritsee. JA MUUTEN PYHÄINPÄIVÄ ON VASTA 5.11. Joten älä sano, että hyvää Pyhäinpäivän aattoa, koska se on vasta lauantaina. Tai aatto on perjantaina, mutta kuitenkin. Hyvä postaus kuitenkin 🖤🖤🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana 🖤 (Hups, mä unohdin käyttää näissä kommenteissa mustaa sydäntä, vaikka pitikin...) Jatkoa ei ole tiedossa, mutta keksi vaikka itse :) Anteeksi tuosta pyhäinpäiväjutusta, tajusin sen lopulta itsekin, mutta MÄ MUISTELEN IHAN TÄYDELLISESTI LUKENEENI JOSTAIN, ETTÄ HALLOWEEN ON PYHÄINPÄIVÄN AATTO. Ehkä se oli vaan se vuosi tai jotain.

      Poista
  10. Tämä oli toooooooodella mahtava loppuun saakka. Tuo lappu tavallaan särki tunnelman - tai no, itse lappu ei ollut ongelma, mutta verellä kirjoitettu "älkää turhaan etsikö häntä" oli vähän liioittelua. :D Joka tapauksessa aivan loistava, ihana spessu, ja Aamos ja Halla olivat mahtavia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, nimi jäi.

      Poista
    2. Mä arvasin, mä ARVASIN, että sä et pidä siitä lopusta. Mutta mä en oo vielä tarpeeksi hyvä tällaisissa teksteissä, että voisin jättää pois kliseet ja liioittelun. :) Kiitos 💙

      Poista

Lähetä kommentti

Aivan ihanaa, jos aiot kommentoida! Jokainen kommentti on minulle todella tärkeä, oli se sitten minkälainen tahansa 💙 Kommentoi rohkeasti sekä positiivista että kriittistä palautetta, koska molemmat auttavat minua paljon :)