Ilmassa oli pelkoa - halloweenspesiaali 2022
Oli 31.
lokakuuta.
Sinä päivänä, kahdeksan aikoihin illalla, ulkona käveli paljon ihmisiä. He olivat aivan tavallisia, pyhäinpäivän aattoa viettäviä aikuisia, lapsia, nuoria.
Viima
puhalsi kylmästi heidän kasvoilleen, muttei niin kylmästi, että heitä olisi
haluttanut lähteä takaisin kotiin. Ei, tämä ilta oli nyt vasta alkamassa.
Kaduilla
pyöri tuulen mukana ruskan lämpimän sävyisillä maaleilla värjättyjä vaahteran
lehtiä – oranssia, keltaista, punaista, joitakin tummia ruskeita. Tähän
aikaan illasta, kun alkoi jo pimentymään, lehdet eivät näyttäneet enää niin
ihanilta, romanttisilta elementeiltä syyspäivässä. Pimeys toi niihin tumman
kontrastin. Kuoleman.
Joskus puoli yhdeksän aikaan vanhemmat lähtivät viemään pieniä lapsiaan kotiin nukkumaan, mutta lapsettomat aikuiset ja nuoret jäivät vielä ulos.
Puiston lamput oli rikottu viimeisen viikon aikana joidenkin koululaisten toimesta, siellä oli
melkein pimeää ilman katulamppujen tuomaa valo. Puiston penkeillä istui silti nuoria naureskelemassa ja huutelemassa ohitse
käveleville tummille hahmoille halloweentervehdyksiään. Jokunen koira haukkui kauempana kuulostaen
melkein suden ulvonnalta. Tai ehkä se olikin susi. Kuu loisti taivaalla hopeisena ja valaisi ihmisten
kasvojen reunoja. Monien silmät oli rajattu mustalla, luomiväreillä oli tehty kuolleen tummat silmänaluset, poskiin oli maalattu punaisina hehkuvia arpia. Ihmiset nauttivat tästä illasta - he saivat kerrankin esittää jotakin toista, jotakin synkkää roolihahmoa.
Kaikki
vaikutti melkein normaalilta. Mutta vain melkein.
Eräs tyttö,
nimeltään Halla, seisoi huoneessaan perheensä talon toisessa kerroksessa ja
katseli ikkunasta ulos päiväkirja auki nojatuolin päällä. Huoneen ainoat valot
olivat pari kynttilää, joiden liekit lepattivat synkän yksinäisinä yöpöydän päällä.
Halla huokaisi
katsellessaan nuoria, hänenkin luokkalaisiaan, jotka käyskentelivät läheisessä
puistossa. Puisto oli pimeänä, mutta monella oli puhelimen valo tai taskulamppu
päällä kuunvalon lisäksi, ja niiden avulla Halla erotti ihmisten kasvoja.
Hallaa
pelotti. Hänestä tuntui, ettei kaikki ollut hyvin. Silti hän palasi istumaan
nojatuolille ja alkoi taas kirjoittaa tylpällä lyijykynällään päiväkirjaansa.
kaikki ei
ole hyvin. tunnen sen. tänä iltana tapahtuu jotakin. jotakin pahaa. haluaisin
varoittaa muita, mutta en osaa… tuo puisto hermostuttaa minua.
Samoihin
aikoihin viereisessä talossa Aamos-niminen poika makasi sängyllään yövalo
päällä lukemassa kirjaa. Kirja oli murhamysteeri, ja niin jännittävä, ettei hän
vain voinut jättää sitä kesken. Aamos kyllä tiesi, että ulkona oli meneillään halloweenilta
ja suurin osa kaupungin nuorista oli varmasti jossakin siellä juhlimassa. Mutta
Aamos ei.
Ulkona
tosiaan oli kunnon ilta meneillään. Jotkut liikaa alkoholia juoneet aikuiset
kävelivät hoippuen kaduilla ja puhuivat jotakin epäselvää pelosta, sumusta –
kukaan ei ymmärtänyt heitä eikä kukaan yrittänytkään ymmärtää. Noita-asuisia lapsia
näkyi talojen ikkunoissa ja ovenpielissä kärkkymässä lupaa vanhemmiltaan mennä
ulos. Ei, oli tyly vastaus. Joillakuilla puistossa oli kaiuttimia päällä ja halloweenmusiikkia kaikui koko ajan hiljaisesti jostakin kauempaa.
Ihmiset
alkoivat pikkuhiljaa siirtyä yhdessä kohti puistoa. Tunnelma teillä ja
sivukaduilla alkoi olla liikaa: kukaan ei osannut selittää sitä, mutta kaikki
tiesivät, mitä toiset tarkoittivat. Oli kuin koko ajan jokin voisi hyökätä teiden
mustien reunojen suojista päälle. Ilma oli sakeana jostakin, mitä yksikään elollinen
ei osannut sanoittaa.
Palataan takaisin Hallan huoneeseen. Tyttö oli sulkenut päiväkirjansa ja työntänyt sen takaisin piiloonsa sängyn irtonaisen laudan alle. Hän ei ollut pystynyt keskittymään siihen tarpeeksi hyvin.
Halla näpersi hiuksiaan, niin kuin aina
hermostuneena, ja vilkuili ympärilleen hämärässä huoneessaan. Aina uudestaan ja
uudestaan hän palasi katsomaan ulos verhojen raosta ikkunasta. Puistossa
vaikutti olevan kaikki hyvin, ihmisiä oli nyt enemmän ja tunnelma tuntui olevan
katossa. Halla yritti rauhoitella itseään – kaikki oli hyvin, ihmiset olivat
turvassa ja hän vain kuvitteli.
Mutta ei hän
kuvitellut, hän tiesi sen.
Aamos oli
saanut kirjansa loppuun ja laski sen varovasti yöpöydälleen. Mitä hän nyt
tekisi? Hän voisi tietenkin alkaa nukkumaan, mutta se ei tuntunut hyvältä
vaihtoehdolta. Nyt oli kuitenkin halloween eikä kello ollut edes paljoa.
Lopulta Aamos päätti käydä vilkaisemassa ikkunastaan, miltä ulkona näytti nyt. Kuinkakohan
moni hänen luokkalaisensa oli puistossa? Hän nousi ja raotti verhojaan.
Puistossa
oli juhlat meneillään, siellä oli paljon ihmisiä. Tiet ja kadut olivat
tyhjentyneet, sen Aamos huomasi myös. Viereisessä talossa yhdestä ikkunasta
näkyi kynttilän loimuava valo sekä ihmisen musta siluetti – talossa asui
ainakin Aamoksen ikäinen tyttö, jolla oli myös jokin outo nimi, sen hän tiesi. Tuo
saattoi olla hänen huoneensa.
Äkkiä
Aamokselle tuli omituinen olo. Koko huoneen ilma tuntui muuttuneen
tunkkaiseksi, pahaa enteileväksi. Sitä oli vaikea hengittää. Oliko hän
tukehtumassa? Aamos avasi varovasti ikkunansa raolleen. Hetken hän huokaisi
helpotuksesta saadessaan raikasta ilmaa, mutta sitten hän kuuli jotakin.
Halla
kääntyi kannoillaan ja juoksi täristen takaisin ikkunan ääreen. Mikä tuo oli? Hän raotti
ikkunaansa – naapurissakin oli ikkuna auki, mutta sillä ei ollut nyt väliä – ja
kuuli sen uudestaan. Vertahyytävä kirkaisu, aivan kuin joku olisi menettämässä
henkeään. Ehkä olikin. Tärkeintä oli se, että Halla oli ollut oikeassa. Kaikki
ei ollut hyvin.
Puistossa oli myös alkanut paniikki. Se alkoi siitä, kun eräs poika huudahti. Hänen kaverinsa, vuotta vanhempi tyttö, oli ollut juuri hänen vieressään penkillä muiden ystävien välissä, ja nyt tämä oli kadonnut silmänräpäyksessä. Tiedossa oli, että tyttö pelkäsi vieraita ihmisiä eikä olisi lähtenyt vapaaehtoisesti minnekään.
Poika alkoi etsiä
muiden ystäviensä kanssa tyttöä ja kysellä ihmisiltä, oliko joku nähnyt tätä.
Huhu alkoi levitä ja pian koko puisto tiesi 16-vuotiaan tytön olevan
kadoksissa. Meni viisitoista, ehkä kaksikymmentä minuuttia, mutta tyttöä ei näkynyt.
Halla näki,
että puistossa tapahtui jotakin. Ihmiset parveilivat ympäriinsä ja välillä
kuului huutoja, ”Onko se tuo?”, ”Missä se voi olla?”, ”Auta!”. Viereisen talon
ikkuna pysyi edelleen auki ja Halla näki jonkun kumartuneena sen ääreen. Kuka
siinä talossa edes asui?
Aamosta
pelotti. Mitä puistossa tapahtui? Ja kuka oli kirkaissut? Olikohan se vain
jokin halloweenpila? Saattoi hyvin ollakin, mutta se ei tuntunut Aamoksesta
todennäköiseltä. Jokin oli pielessä. Koko tässä illassa oli jokin pielessä.
Lopulta
Halla sekä Aamos menivät molemmat nukkumaan ahdistunein mielin, Halla vielä hieman
enemmän. Sillä viimeinen havainto, jonka Halla oli tehnyt, oli se, kuinka joku oli
itkenyt puistossa ja joku toinen huutanut ”Soittakaa poliisille!”.
Seuraavana päivänä
jokainen kaupungin nuori sai tavalla tai toisella, lehdestä, televisiosta tai
kaveriltaan kuulla uutiset. 16-vuotias tyttö oli kadonnut edellisenä iltana
puistosta ja jonkin aikaa katoamisen jälkeen hahmo oli juossut läheiseen
metsään, mutta hän ei kokonsa vuoksi voinut olla kadonnut tyttö. Pian tytön puhelin sekä muut mukana olleet tavarat
olivat löytyneet kaikki samaisen metsän reunasta rikottuina. Mukana oli myös ollut
lappu, johon oli kirjoitettu poliisin vereksi todistamalla syvänpunaisella nesteellä:
hyvää halloweenia. älkää turhaan etsikö häntä.
Hyvää halloweenia 👻🎃
VastaaPoistaKiitos ja samoin 🖤
PoistaOlet oikeassa, tämä oli aika lähellä kauhutarinaa, mutta ei kuitenkaan. 💙 Minä tykkäsin tästä ja tämän luettuani jäin todella miettimään tätä. Tästä tarinasta ei puuttunut oikeastaan mitään, vain pieni ripaus lisää kauhua olisi hyvä. 🙃
VastaaPoistaKiitos paljon, Perho! 🖤 Yritin aika kauan saada tähän lisää kauhuelementtejä, mutta en onnistunut, joten aion nyt alkaa harjoitella tällaisia tarinoita 😅
PoistaTämähän oli hyvä! Pakko vain tulla pilkunviilaamaan... Viimeisessä kappaleessa lukee "jäm" ja "punaisella aineella" kuulostaa jotenkin tökkivältä. 😀 Tykkäsin!
VastaaPoistaKiitos, sekä huomautuksista että kehuista 💙 Korjasinkin nuo kohdat :)
PoistaTarina oli hyvä ja vähän kauhua mukana. Pidin. 👍👍
VastaaPoistaKiva kuulla 🖤
PoistaPari kommenttia:
VastaaPoista1. Ihana tunnelma. Syksyinen, kirpeä, tää tarina maistui omenoilta.
2. Vähän random seikka, mutta miksi Halla olisi outo nimi jonkun sellaisen mielestä, jonka oma nimi on Aamos, mikä on kuitenkin vielä aika harvinainen nimi ja pidetään Aatoksen väännelmänä? Haha, oli pakko sanoa..
3. "Musta hahmo" on klisee, sori.
4. MULLA ON TUNNE, ETTÄ SE OLI HALLA. JOKU KIROUS OTTI SEN VALTAANSA JA SE SAI YLIVOIMAISET VOIMAT JA TAPPOI SEN TYTÖN. JA PERUSTELU ON SE, ETTÄ S I L L Ä O L I T Ä S M Ä L L E E N S A M A K I R J O I T U S K U I N S I L L Ä M U R H A A J A L L A !!!!!!!!!
Ester, mä oon odottanut sun ihania kommentteja, ihanaa 💜💜
Poista1. Kiitos 💜 Mä yritin saada tähän oikeasti tunnelmaa!
2. Hmm. Hyvä pointti 😂 Mä korjasin siihen, että 'jolla oli MYÖS jokin outo nimi', ehkä se on nyt loogisempi.
3. Kliseitä on pakko välillä käyttää, kun ei keksi mitään muutakaan t. minä.
4. Ihan mahtava teoria, ja mä sain tästä ajatuksen, mutta en kerro sitä - jätän teidät pohtimaan, onko Ester oikeassa vai ei :)
Mä olen nyt innostunut kauhusta, kun luin Lasilapset -kirjan (siitä voin kiittää sun Kirjavinkkejä -sivua :)), joten musta oli kiva lukea tällaista tarinaa, jossa oli sellaisia kauhun vivahteita :) Tykkäsin kuvailusta – se oli sellaista "pahaenteistä" –, mutta ehkä jotakin tästä puuttui. Hmm, en ole tällä hetkellä oikein kommenttipäällä, joten sanon nyt, että hyvää halloweenia! ;)
VastaaPoistaAi niin ja tämä uusi tausta on tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, TOSI kaunis! <3
PoistaUu, Lasilapset oli muistaakseni oikeasti aika hyvä! Kiitos paljon 💙
PoistaAivan mahtava tarina!! En tosin tiedä kuinka pelottava tämä olisi ollut joskus muulloin, kuin ennen nukkumaanmenoa…:)
VastaaPoista❤️❤️❤️
Huonoa halloweenia, kyllähän sitä vielä voi juhlia!
Kiitos! 💙❤️ (Tekee aina mieli vastata sun kommentteihin punaisella sydämellä, haha 😅)
PoistaTää oli aika hyvä 💙 Ei mikään mun lemppari, mutta hyvä silti. Tykkäsin erityisesti tän tekstin tunnelmasta, olit onnistunut luomaan sitä tosi hyvin <3 Essihän sitä jo kuvailikin. MUTTA PLIIS TÄÄ MUSTA KURSIVOINTI (?) Tää on tietysti teemaan sopiva, mutta vähän tiedätkö häiritsee.
VastaaPoistaKiitos 💙 Oikeasti tosi ihana kuulla, että tuo tunnelma onnistui, panostin siihen aika paljon :) Mä en muuta tuota kursivointia, vaikka se ärsyttää muakin - halloweenin kunniaksi :)))
PoistaMun mielestä tosi hyvä 🖤 Kiva juoni tai oikeastaan mahtava! Tästä voisi tehdä kirjan. Vink vink Anni, jatkoa kiitos :)) Ja kuten Fic sanoi, toi musta pohja tekstissä häiritsee. JA MUUTEN PYHÄINPÄIVÄ ON VASTA 5.11. Joten älä sano, että hyvää Pyhäinpäivän aattoa, koska se on vasta lauantaina. Tai aatto on perjantaina, mutta kuitenkin. Hyvä postaus kuitenkin 🖤🖤🖤
VastaaPoistaKiitos ihana 🖤 (Hups, mä unohdin käyttää näissä kommenteissa mustaa sydäntä, vaikka pitikin...) Jatkoa ei ole tiedossa, mutta keksi vaikka itse :) Anteeksi tuosta pyhäinpäiväjutusta, tajusin sen lopulta itsekin, mutta MÄ MUISTELEN IHAN TÄYDELLISESTI LUKENEENI JOSTAIN, ETTÄ HALLOWEEN ON PYHÄINPÄIVÄN AATTO. Ehkä se oli vaan se vuosi tai jotain.
PoistaTämä oli toooooooodella mahtava loppuun saakka. Tuo lappu tavallaan särki tunnelman - tai no, itse lappu ei ollut ongelma, mutta verellä kirjoitettu "älkää turhaan etsikö häntä" oli vähän liioittelua. :D Joka tapauksessa aivan loistava, ihana spessu, ja Aamos ja Halla olivat mahtavia! :)
VastaaPoistaJahas, nimi jäi.
PoistaMä arvasin, mä ARVASIN, että sä et pidä siitä lopusta. Mutta mä en oo vielä tarpeeksi hyvä tällaisissa teksteissä, että voisin jättää pois kliseet ja liioittelun. :) Kiitos 💙
Poista