Kirottua
kuva: Pinterest Tervetuloa uuden tarinan pariin, josta tuli mun mielestä ainakin ihan okei. En keksi parempia alkuhöpötyksiä, joten... siitä vain lukemaan <33 // uusi oppilas Ensimmäisen kerran huomaan, että tässä paikassa on jotain outoa, kun lähden tunnin aikana vessaan korjaamaan levinnyttä silmämeikkiä. Katson itseäni peilistä, taputtelen vanulapulla silmänympärystä, kun yhtäkkiä peiliin alkaa ilmestyä paksulla mustalla tussilla piirrettyjä sydämiä ja tähtiä. Kavahdan kauemmaksi. Täällä ei ole ketään muita kuin minä. Tai ainakaan pitäisi olla. ** tavallinen hikke Leikkaan köksän luokan oikeassa kulmakeittiössä perunoita pieniksi paloiksi keittoa varten, kun veitsi yhtäkkiä liikahtaa. Siis liikkuu itsekseen, se en ole minä. Pudotan veitsen leikkuulaudalle, mutta ennen kuin ehdin nostaa käsiäni ilmaan, kämmeneni poikki on viilletty haava. Se ei ole syvä, mutta verta tihkuu lattialle ja sukilleni. Opettaja tulee luokseni, kysyy, haluanko mennä terveydenhoitajalle, mutten saa sanaa